Metsä on se omin ympäristöni, henkinen kotini, paikka, jonne pitää päästä aina välillä lataamaan akkuja. Lähinnä sellaisia pikalatauksia, päiväretkiä ihan tässä lähikulmilla. Paljon on paikkoja tullut koluttua, mutta paljon enemmän on vielä näkemättä.
Nämä etelälappilaiset maisemat ihastuttavat junantuomaa monipuolisuudellaan; on karuja mäntykankaita, höllyviä hillasoita, reheviä jokivarsia. Heti nurkan takana, naapurikuntien puolella odottavat tunturit ja rotkolaaksot. On järviä kesällä meloa ja talvella hiihtää, mittaamattomasti polkuja kävellä tai pyöräillä.
20 vuotta sitten päädyin näille tienoille ja pääsin näiden upeiden maastojen ja maisemien keskelle. Silloisella opiskelijalla oli aikaa pidemmillekin retkille. Perheen perustaminen ja kaviokaslauman kasvattaminen muokkasivat ajankäyttöä lyhyempien retkien suuntaan. Nyt on jälkikasvu varttunut ikään, jossa äiteetä ei tarvita koko ajan huolehtimassa, eikä heinänpurijoitakaan enää tallissa ole hoidettavana. Voi tehdä välillä irtioton arjesta ja suunnata pidemmällekin vaellukselle. Yksin tai yhdessä.
Retkimuistojen vahvistamiseksi on tullut otettua paljon valokuvia, joko ihan kännykkäräpsyjä tai sitten ihan ajan kanssa kuvattuja otoksia. Vähemmän on aiemmista reissuista tullut kirjoiteltua, joten muistelut ovat kuvien varassa. Mutta jatkossa on tarkoitus kertoa kokemuksia ja purkaa tuntoja tähän reissuvihkoon tuoreeltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti